”Miksi tuo sai tukea, mutta minä en?” – ADHD-diagnoosi ei yksinään riitä vammaistukeen
ADHD-diagnoosi ei automaattisesti takaa vammaistukea. Tässä artikkelissa kerromme, millä perusteilla vammaistukea myönnetään, ja esittelemme kuvitteelliset esimerkit myönteisestä ja kielteisestä päätöksestä.
Alle 16-vuotias lapsi voi saada vammaistukea, jos hänen sairautensa tai vammansa aiheuttaa kuormitusta vanhemmille tai huoltajille vähintään puolen vuoden ajan. Kun nuori täyttää 16 vuotta, vammaistukea on haettava uudelleen. Silloin kriteerit ovat tiukemmat. Vamman tai sairauden on kuormitettava merkittävästi ja pitkäaikaisesti henkilöä itseään.
Kuvitteelliset esimerkit vammaistukipäätöksistä
Tässä on esimerkit kielteisestä ja myönteisestä vammaistukipäätöksestä. Kumpikin esimerkkihenkilö on 17-vuotias ammattikoulua käyvä nuori.
- Ajan hallinta on vaikeaa. Herää ajoissa, mutta kouluun lähtö viivästyy, koska unohtuu tekemään muita asioita. Äiti soittaa aamuisin muistuttaakseen kouluun lähdöstä. Aamupala ja peseytyminen saattavat unohtua.
- Ollut hoitojaksolla ahdistuneisuuden ja keskivaikean masennuksen vuoksi. Lääkitys ja keskustelukäynnit psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa jatkuvat. Ahdistus vaikeuttaa nukkumista ja kouluun menoa, mutta kannustus auttaa.
- ADHD-lääkitys auttaa koulunkäynnissä, mutta vaikutus hiipuu iltaa kohden, jolloin keskittyminen ja tunteiden hallinta heikkenevät.
- Saanut toimintaterapiaa kahden vuoden ajan. Peruskoulussa pienryhmässä, ammattiopinnoissa kieliopinnot työpajaopiskeluna. Mahdollisuus pidentää opiskeluaikaa tarvittaessa. Kannustava vastuuopettaja.
- Valvoo iltaisin pitkään ja on aamuisin väsynyt. Vanhemmat ohjaavat nukkumaanmenoaikojen kanssa, mutta siitä ei ole apua.
- Muutama ystävä koulussa, mutta sosiaaliset tilanteet ovat epämieluisia. Tunteiden hallinta on vaikeaa, ja urheiluharrastus on jäänyt.
- Koulu sujuu hyvin, ja on kiinnostunut tulevasta ammatista. Vanhemmat muistuttelevat läksyistä, mutta nuori unohtuu helposti tekemään mieluisampia asioita.
- Ollut peruskoulussa pienryhmässä, mutta siirtynyt isoon ryhmään. ADHD-lääkettä on kokeiltu, mutta nuori ei halua käyttää sitä.
Mitä eroa esimerkkitapauksissa on?
Keskeinen ero esimerkkitapauksissa on se, millaista haittaa sairaudesta tai vammasta aiheutuu. Haitan täytyy olla olennaista, jotta tukea voidaan myöntää. Kela käyttää olennaisen haitan määrittelyssä vakuutusyhtiöidenkin käyttämän haittaluokituksen kohtaa yleisestä toiminnanvajauksesta. Haittaluokkaa arvioivat pääsääntöisesti asiantuntijalääkärit, mutta jatkopäätöksiä voivat tehdä etuusratkaisijatkin. Yleensä henkilöllä täytyy olla keskivaikea toiminnan vajaus, jotta vaatimus olennaisesta haitasta täyttyy.
Esimerkkitapauksista myönteisen päätöksen saaneella nuorella on ollut hoitokontakti nuorisopsykiatriaan, hänellä on masennusta ja hän on saanut terapiaa ja lääkityksen. Siitä huolimatta hän tarvitsee jatkuvaa tukea ja ohjausta. Kielteisen päätöksen saaneen nuoren tilanne on ollut sen verran parempi, ettei hän ole tarvinnut tällaista tukea.
Sairautta tai vammaa täytyy myös hoitaa asianmukaisesti. Lääkehoito ei ole tuen myönnön edellytys, mutta jos lääkettä ei käytä, täytyy siihen olla perusteltu syy.