Kenellä on vastuu ihmisten toimeentulosta? Signe Jauhiainen, Kari Mäkinen, Kirsi Varhila ja Auli Viitala vastaavat

Kela järjestää SuomiAreenassa keskustelun, jossa aiheena on toimeentulo ja toimeentulotuki. Kysyimme jo etukäteen tulevan keskustelun osallistujilta, kenellä on vastuu ihmisten toimeentulosta.

Maanantaina 11.7. klo 13–13.45 SuomiAreenassa, kauppakeskus Puuvillassa Porissa nostetaan kissa pöydälle ja käydään keskustelua suomalaisten toimeentulosta. Tällä hetkellä joka kymmenes koti saa toimeentulotukea – onko se ongelma vai juurikin oikeaan aikaan ja oikealla hetkellä tuleva apu? Mitä vaihtoehtoja toimeentulotuelle voisi olla? Kenen vastuulla on huolehtia perheistä, lapsista ja nuorista, tai yksin elävistä vanhuksista?

Keskusteluun osallistuvat Kelan tutkimuspäällikkö Signe Jauhiainen, arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen, Satakunnan hyvinvointijohtaja Kirsi Varhila sekä Kelan asiakas ja kansaneläkkeen saaja Auli Viitala. Keskustelua kommentoi Kelan pääjohtaja Outi Antila ja sen juontaa toimitusjohtaja Maria Ruuska.

Sosiaalivakuutus otti yhteyttä keskustelijoihin jo etukäteen. Kysyimme jokaiselta, kenellä on vastuu ihmisten toimeentulosta.

Kenellä on vastuu ihmisten toimeentulosta, Kelan tutkimuspäällikkö Signe Jauhiainen?

”Sosiaaliturva perustuu siihen, että ne, joilla on työkykyä ja mahdollisuus tehdä työtä, ovat itse vastuussa toimeentulostaan. Työnteko on se ensisijainen keino toimeentulon varmistamiseksi. Sosiaaliturva toimii sitten vakuutuksen tavoin, jos ihmisen elämässä osuu kohdalle joku riski – työtä ei esimerkiksi ole tai työkyky heikkenee.

Vastuu toimeentulosta ylettyy huoltajien kautta myös lapsiin ja nuoriin – huoltajat ovat vastuussa lasten toimeentulosta. Hyvinvointivaltio ja sosiaaliturva pyrkivät kuitenkin siihen, että perheen rahatilanteesta huolimatta kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi samat mahdollisuudet kasvaa, kehittyä, saada terveydenhoitoa ja kouluttautua. 

Pääpiirteissään meillä on toimiva sosiaaliturva. Sen osoitti esimerkiksi korona-aika, jolloin pystyttiin nopeasti erilaisin tuin pitämään huolta niistä, jotka koronan takia joutuivat kovimmille ja edellytykset hankkia itse oma toimeentulonsa romahtivat.

Tulevaisuudessa osaamme toivottavasti nykyistä paremmin ennakoida ne asiat, jotka voivat johtaa siihen, ettei ihminen pysty huolehtimaan omasta toimeentulostaan. Palveluilla pyritään ennaltaehkäisemään näihin tilanteisiin päätymistä.”

Kenellä on vastuu ihmisten toimeentulosta, arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen?

”Kukaan ei ole täällä vain oman onnensa seppä. Ihmisenä olemiseen kuuluu se, että eletään yhdessä. Silloin myös vastuu siitä, miten hyvä elämä toteutuu, on yhteistä vastuuta. Me olemme riippuvaisia toisistamme: se, mitä minulle tapahtuu, vaikuttaa myös siihen, mitä tapahtuu muille. 

Luterilaisuuden lähtökohta on, että kerätään yhteistä kassaa niin, että edellytyksiä elämiseen riittää kaikille. Kun rakennetaan hyvinvointia – aineellista, henkistä, kulttuurista tai sosiaalista – hyvinvointi ei kuulu vain niille, jotka sillä hetkellä pärjäävät ja ovat vahvoja. Osallisuus hyvinvointiin kuuluu kaikille, riippumatta omista lähtökohdista. Tämä on hyvän yhteiskunnan perusta.  

Eettinen lähtökohta on kultainen sääntö: kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Perimmiltään ihmiset tarvitsevat samoja asioita, turvaa, ruokaa muita ihmisiä.

Pitää pystyä asettumaan toisen ihmisen tilanteeseen. On katsottava asioita kaikkein hauraimpien näkökulmasta. Kuka tahansa meistä voi olla jonain päivä se, jonka mieli, talous tai sosiaaliset suhteet järkkyvät.

Luterilaisen sosiaalietiikan kulmakiviä on, että hyvä elämä ei tapahdu almuja antamalla, vaan yhdessä vastataan siitä, että kaikki voivat elää säällistä elämää.”

Kenellä on vastuu ihmisten toimeentulosta, Satakunnan hyvinvointijohtaja Kirsi Varhila?

”Jokaisella henkilöllä itsellään on vastuu omasta toimeentulostaan. Viimesijainen vastuu on perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan julkisella vallalla silloin, kun henkilö itse ei pysty omalla toiminnallaan turvaamaan toimeentuloaan.

Tämän lisäksi huoltajalla on aina myös vastuu alaikäisten tai huolettavana olevistaan henkilöistä ja heidän toimeentulostaan. Tällöinkin viimesijainen vastuu on aina julkisella vallalla, mikäli henkilö ei kykene turvaamaan huollettaviensa toimeentuloa itse.

Huolestuttavaa perheiden, lasten ja nuorten kannalta on se, että toimeentulotuen asiakkuus periytyy. Tämä tarkoittaa ainakin epäsuorasti sitä, että ensisijaiset sosiaaliturvaetuudet tai -palvelut ja ehkä molemmat yhdessä eivät toimi riittävän hyvin, jotta tällaisesta kierteestä onnistuttaisiin pääsemään eroon.” 

Kenellä on vastuu ihmisten toimeentulosta, Kelan asiakas ja kansaneläkkeen saaja Auli Viitala?

”Näen tämän asian niin, että yksikään ihminen ei pärjää maailmassa ilman muilta ihmisiltä saatua apua. Eri ihmisille apu vain tulee eri tavoin ja eri paikoista. Joillekin se on syntyminen sellaiseen perheeseen, jonka tuella pärjää ja saa elämään monenlaisia eväitä, joku muu taas saa apua jollain toisella tavalla.

Meistä jokainen tekee myös virheitä. Seuraukset eivät ole reiluja. Joistakin virheistä ja jotkut ihmiset selviävät ilman rangaistusta, kun taas toisista joutuu maksamaan isosti.

Maailma ei ole reilu paikka. Me emme synny samalle viivalle, jossa kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet elää elämäänsä. Juuri tässä kohdassa yhteiskunnan asia on mielestäni tasoittaa tätä eroa: antaa ihmiselle apua, jos tämä ei ole saanut sitä muualta.

Ihmisoikeudet tarkoittavat viime kädessä sitä, että meillä on yhteinen vastuu jokaisen ihmisen säällisestä elämästä.”

Kela järjestää SuomiAreenassa 11.7. klo 13 keskustelun, jonka aiheena ovat toimeentulo ja toimeentulotuki. Keskustelu striimataan mtv-palveluun, ja se on katsottavissa myöhemmin myös tallenteena.

Kirjoittaja

Paula Ristimäki

Kuvat 

Haastatellut