Puheenvuoro: Sujuvampaa kotoutumista maahanmuuttolainsäädännöllä
Maahanmuuttoon liittyvät teemat ovat viime aikoina olleet laajasti esillä niin Euroopan unionissa kuin Suomessakin. Myös Kelassa kiinnitetään näihin teemoihin huomiota, sillä maahantuloa koskevalla EU-lainsäädännöllä on vaikutusta sosiaaliturvan toimeenpanoon kansainvälisissä tilanteissa.
Kelan mielestä sosiaaliturvassa pitää suosia selkeyttä ja suoraviivaisuutta myös rajat ylittävissä tilanteissa, ja EU-säädösten pitää tukea tätä tavoitetta. Vain pieniä henkilömääriä koskevia erityissäädöksiä pitäisi välttää. Tämä ei kuitenkaan tällä hetkellä ole todellisuutta, kun tarkastellaan maahantulodirektiivien käytännön vaikutusta sosiaaliturvaan.
Euroopan parlamentissa hyväksyttiin maaliskuussa 2024 uudistettu yhdistelmälupadirektiivi, jonka tavoitteena on, että työ- ja oleskelulupa toimisi aidosti yhden hakemuksen menettelyllä. Samalla yhdistelmälupadirektiivin tavoitteena on edelleenkin varmistaa luvan saaneille yhdenvertainen kohtelu esimerkiksi sosiaaliturvaetuuksien myöntämisessä.
Myös ns. erityisosaajia koskeva direktiivi on hiljattain uusittu. Suomen hallitus antoi helmikuussa 2024 esityksen, jolla Suomen kansalliseen lainsäädäntöön sisällytetään EU:n erityisosaajadirektiivin muutokset. Erityisosaajadirektiivikään ei ole uusi, mutta sitä on nyt uudistettu muun muassa parantamalla työntekijän suojaa, jos henkilö jää työttömäksi. Vuonna 2023 erityisosaajadirektiivin perusteella myönnettiin oleskelulupa 164 henkilölle.
Lukuisat direktiivit tekevät sosiaaliturvan määräytymisestä sirpaleista
EU:ssa on luotu eri henkilöryhmille lukuisia muitakin maahantuloa koskevia direktiivejä, jotka vaikuttavat Suomen sosiaaliturvaan. Niitä ovat esimerkiksi kausityöntekijädirektiivi, opiskelija- ja tutkijadirektiivi ja sisäisen siirron saaneita koskeva direktiivi. Esimerkiksi sisäisen siirron saaneita koskevan direktiivin perusteella oleskeluluvan sai vain 44 henkilöä vuonna 2023. Sisäisen siirron saaneita koskeva direktiivi koskee henkilöitä, jotka tulevat EU-maiden ulkopuolelta EU-alueelle lähetettynä johtajana, asiantuntijana tai harjoittelijana.
Eri direktiivien taustalla on se, että Euroopan unioni on pyrkinyt luomaan muista kuin EU-maista tuleville henkilöryhmille laillisia maahantuloväyliä EU-alueelle. Maahantulon näkökulmasta lähestymistapa on ymmärrettävä. Kun tarkastellaan eri direktiivien piiriin kuuluvien henkilöiden pieniä määriä, on kuitenkin selvää, että tilanne on sosiaaliturvan määräytymisen näkökulmasta hyvin sirpaleinen.
Useimmiten direktiiveissä on edellytetty, että sosiaaliturvaetuuksien myöntämisen pitää olla yhdenvertaista maan omien kansalaisten kanssa. Edellytykset eri henkilöryhmien ja etuuksien osalta kuitenkin vaihtelevat säädöksestä toiseen. Esimerkiksi henkilöllä, joka on saanut oleskeluluvan erityisosaajadirektiivin perusteella, on oikeus saada lapsilisää heti työskentelyn aloittamisesta lähtien, jos hänen mukanaan muuttaa alle 17-vuotiaita lapsia. Sen sijaan henkilöllä, joka on saanut oleskeluluvan sisäisen siirron perusteella, ei ole oikeutta saada lapsilisää, jos hän työskentelee Suomessa alle yhdeksän kuukautta. Jos työskentely kestää yli yhdeksän kuukautta ja työntekijän mukana on alle 17-vuotiaita lapsia, oikeus lapsilisään syntyy. Näiden direktiivien edellytysten lisäksi Kelan pitää samalla huomioida lapsilisään liittyvä kansallinen lainsäädäntö.
Monimutkaiset EU-säädökset lisäävät hallinnollista työtä
EU-maiden välillä liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvaoikeuksien määrittelyä ja yhteensovittamista koskevat omat EU-asetuksensa, joilla määritellään sosiaaliturvasta vastuussa oleva jäsenmaa. Asetusten lisäksi on huomioitava myös yllä mainittu EU:n maahantuloa koskeva sääntely, joka sisältää sosiaaliturvaa koskevia määräyksiä. Ne koskevat oikeutta mm. Suomen sosiaaliturvaan, esimerkiksi työttömyysturvaan ja lapsilisään.
Kelan pitää ohjeistaa ja kouluttaa henkilöstöään näiden eri säännösten soveltamisessa yhdessä kansallisen etuuslainsäädännön kanssa. Ratkaisujen tekemisen tueksi tarvitaan myös uusia käsittelyjärjestelmiä. Kela myös neuvoo asiakkaita ja kumppaneita kokonaisuuden ymmärtämiseksi. Selkeä ja johdonmukainen ohjeistaminen, kouluttaminen ja neuvominen on todellinen haaste tilanteessa, jossa säädöspohja on erittäin monimutkainen ja sisältää lukuisia yksityiskohtaisia poikkeuksia. Tällaisen osaamisen ylläpitäminen vaatii resursseja riippumatta siitä, kuinka montaa tapausta kukin yksittäinen poikkeus koskettaa.
EU-säädöksistä johtuvaa monimutkaisuutta pitää pyrkiä vähentämään kaikin tavoin. Monimutkaisuus lisää väärinkäytösten riskiä ja hankaloittaa asiakkaiden arjen ennakoitavuutta. Tämä puolestaan vaikeuttaa koko perheen kotoutumista Suomeen.
EU-tasolla pitää tavoitella yhtenäisiä lähestymistapoja yksittäisiä henkilöryhmiä koskevien ja eri aikaan voimaan tulevien direktiivien sijaan. Näin parannetaan säädöskokonaisuuden hallittavuutta ja vähennetään hallinnollista taakkaa. Samalla parannetaan Suomeen tulevien työntekijöiden mahdollisuutta ennakoida omia sosiaaliturvaoikeuksiaan.
Kirjoittajat:
Suvi Rasimus, Kelan kansainvälisten ja EU-asioiden päällikkö
Suvi Kaiterlahti, suunnittelija