Sosiaaliset perus- ja ihmisoikeudet Suomessa
Sosiaaliset oikeudet muodostuvat
- tavallisen lainsäädännön takaamista sosiaalisista oikeuksista
- kansallisen perustuslain vahvistamista sosiaalisista perusoikeuksista
- kansainvälisten ihmisoikeussopimusten määrittelemistä sosiaalisista ihmisoikeuksista.
Sosiaaliset oikeudet, sosiaaliset perusoikeudet ja sosiaaliset ihmisoikeudet
Tavallisen lainsäädännön takaamia sosiaalisia oikeuksia ovat esimerkiksi sosiaalietuudet, joita Kela maksaa.
Perustuslaki takaa taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia (TSS-oikeudet), kuten oikeuden työhön, opetukseen, välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, sosiaaliturvaan sekä riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Myös eräiden muiden perusoikeussäännösten, kuten yhdenvertaisuuden, tasa-arvon, hyvän hallinnon ja oikeusturvan, suoja ulottuu TSS-oikeuksiin.
Suomessa TSS-oikeuksia turvaavat YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (TSS-sopimus) ja Euroopan sosiaalinen peruskirja.
Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksessa sekä YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (KP-sopimus) on sosiaalisten oikeuksien kannalta merkittäviä säännöksiä, jotka liittyvät muun muassa syrjintään ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Sosiaalisten oikeuksien toteuttaminen on ensisijaisesti eduskunnan tehtävä. Sen tulee säätää sosiaalisten oikeuksien toteuttamiseksi tarvittavat lait.
Toimeenpano ja valvonta
Useat tahot sekä Suomessa että ulkomailla toimeenpanevat ja valvovat sosiaalisia oikeuksia.
Suomessa niitä ovat Kela, kunnat, eläkelaitokset ja vakuutusyhtiöt sekä muutoksenhaku- ja valvontaelimet, joita ovat sekä kotimaiset oikeusasteet että kansainväliset tuomioistuimet ja ihmisoikeuskomiteat. Lisäksi lainvalvojien, eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia, täyttävät velvollisuutensa ja että kansalaisten perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat.