B-lausunto tai kuntoutussuunnitelma kuntoutuspsykoterapiaa varten
Kun asiakas hakee Kelasta kuntoutuspsykoterapiaa, hän tarvitsee B-lausunnon tai kuntoutussuunnitelman.
Kun asiakas hakee kuntoutuspsykoterapiaa ensimmäistä kertaa, tarvitaan psykiatrian, lastenpsykiatrian, nuorisopsykiatrian tai oikeuspsykiatrian erikoislääkärin laatima lausunto, joka sisältää arvion diagnoosista ja kuntoutustarpeesta.
Jos lääkäri työskentelee julkisessa terveydenhuollossa psykiatrisen erikoissairaanhoidon yksikössä (psykiatrian poliklinikka, mielenterveystoimisto, psykiatrian osastot), lausunto rinnastetaan edellä mainittujen erikoislääkärien lausuntoihin.
Jos asiakas hakee kuntoutuspsykoterapiaa toiselle tai kolmannelle vuodelle, hän tarvitsee hakemuksensa liitteeksi terapeutin laatiman terapiapalautteen ja lääkärinlausunnon. Lausunnon voi laatia asiakkaan kokonaishoidosta vastaava lääkäri, esimerkiksi työterveyslääkäri tai muu hoitava lääkäri, jos kuntoutus on edennyt suunnitelman mukaisesti. Muussa tapauksessa jatkohakemuksen liitteeksi tarvitaan psykiatrin lausunto.
Kuntoutuspsykoterapian tarpeen arviointi
Kuntoutuspsykoterapian tarpeen arviointi on prosessi, joka etenee hoidon aikana. Kuntoutuspsykoterapia voi alkaa vasta, kun potilas on mielenterveyden häiriön diagnosoinnin jälkeen saanut asianmukaista hoitoa vähintään 3 kuukauden ajan.
Potilaan pitää saada jo hoidon alkuvaiheessa tarvitsemaansa terapeuttista hoitoa. Alkuvaiheen hoitoon voi kuulua esimerkiksi Käypä hoito -suosituksen mukaista lyhytpsykoterapiaa tai muuta psykososiaalista tukea.
Kun potilas on saanut asianmukaista lääketieteellistä ja terapeuttista hoitoa vähintään 3 kuukauden ajan, arvioi seuraavia asioita:
- Onko kuntoutuspsykoterapia perustellusti tarpeen?
- Onko kuntoutuspsykoterapia oikea-aikaista?
- Onko potilas kykenevä kuntoutuspsykoterapiaan siitä hyötyäkseen?
- Onko potilas valmis muuttamaan toimintaansa?
- Millaiset työskentelyvalmiudet potilaalla on terapiassa?
- Kykeneekö potilas vastavuoroiseen keskusteluun?
- Pystyykö potilas käsittelemään tunteitaan hallitusti?
Kuntoutuspsykoterapia-arviota tekevän lääkärin pitää tavata potilas henkilökohtaisesti joko kasvokkain tai etävastaanotolla kuvapuhelun kautta.
Hoitosuhteen pitää jatkua hoitavaan psykiatriin, työterveyslääkäriin tai muuhun hoitavaan lääkäriin myös kuntoutuspsykoterapian aikana. Kuntoutuspsykoterapiasuhde ei korvaa hoitosuhdetta hoitavaan tahoon.
Näin kirjoitat B-lausunnon tai kuntoutussuunnitelman kuntoutuspsykoterapiaa varten
Kirjoita B-lausuntoon tai kuntoutussuunnitelmaan potilaan kokonaistilanteen lisäksi seuraavat kokonaisuudet:
- arvio asianmukaisesti todetusta mielenterveyden häiriöstä, joka uhkaa työ- ja opiskelukykyä
- sairauden vaikutus opiskelu- tai työkykyyn sisältäen muun muassa mahdolliset työkyvyttömyysjaksot tai sairaalahoitojaksot
- kuvaus diagnoosin tekemisen jälkeen toteutuneesta alkuvaiheen hoidosta, joka on kestänyt vähintään 3 kuukautta ja ollut hyvän hoitokäytännön mukaista
- selvitys siitä, miksi aikaisempi hoito ja kuntoutus ei ole ollut riittävää
- arvio kuntoutustarpeesta, soveltuvuudesta ja oikea-aikaisuudesta, sisältäen muun muassa päihdeanamneesin ja tiedon mahdollisesta lääkityksestä
- ennuste opiskelu- ja työkyvyn saavuttamisesta kuntoutuspsykoterapian aikana
- suositus psykoterapiamuodosta (yksilö-, ryhmä-, perhe-, pari-, kuvataide- ja musiikkipsykoterapia)
- suositus 16–25-vuotiaan nuoren omaisen ohjauskäynneistä sekä perustelut niiden tarpeellisuudesta
- tieto, missä asiakkaan hoito jatkuu kuntoutuspsykoterapian aikana
- edellä mainittujen lisäksi perustelu erityisistä syistä, jos haetaan uutta terapiajaksoa ja edellisen jakson päättymisestä on kulunut vähintään 5 vuotta.
Lääkäri voi myös suosittaa potilaalle lyhytkestoista kuntoutuspsykoterapiaa, jos se sopii potilaalle ja vastaa tämän tarpeisiin. Kuntoutuspsykoterapiana ei kuitenkaan korvata potilaan hoitoon kuuluvaa lyhytterapiaa, jonka kesto on rajattu.
Päihteiden käytön arviointi
Jos kuntoutuksen tavoitteena on tukea työ- tai opiskelukykyä, Kela voi myöntää kuntoutuspsykoterapiaa.
Jos taas kuntoutuksen päätavoitteena on päihteettömyys, kyse on päihdekuntouksesta. Päihdekuntoutuksen järjestäminen kuuluu hyvinvointialueen vastuulle. Kela ei järjestä tai korvaa päihdekuntoutusta.
Jokaisessa kuntoutuspsykoterapiaa varten tehdyssä B-lausunnossa tai kuntoutussuunnitelmassa pitää olla päihdeanamneesi ja selvitys lääkkeiden käytöstä.
Kela voi korvata kuntoutuspsykoterapiaa, kun mahdollisen päihdeongelman hoito on siinä vaiheessa, että tuloksellinen kuntoutuspsykoterapia on mahdollinen.
Kohtuullinen alkoholin käyttö tai satunnainen kannabiksen käyttö eivät ole esteitä kuntoutuspsykoterapian myöntämiselle.
Säännöllinen (esimerkiksi viikoittainen) kannabiksen käyttö saattaa olla este kuntoutuspsykoterapian myöntämiselle. Muiden huumeiden satunnainenkin käyttö saattaa olla este kuntoutuspsykoterapian myöntämiselle.
Jos potilaallasi on päihdeongelma, kuvaa ongelmaa kuntoutussuunnitelmassa vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:
- Onko kyse päihteiden viihde-, riski- vai ongelmakäytöstä?
- Miten päihteiden käyttö vaikuttaa potilaan työ-, opiskelu- ja toimintakykyyn?
- Onko potilaan vaikea hoitaa velvollisuuksiaan krapulan takia?
- Onko potilas usein pois töistä tai opiskelusta päihteiden käytön vuoksi?
- Liittyvätkö potilaan sosiaaliset kontaktit päihteiden käyttöön tai päihteiden käyttäjiin?
Kuntoutuspsykoterapian myöntäminen edellyttää, että potilaalla on asianmukaisesti diagnosoitu mielenterveyden häiriö.
Jos potilaallasi on päihdeongelma, mielenterveyden häiriön luotettava diagnosointi edellyttää yleensä jotakin seuraavista tilanteista:
- potilas ei käytä päihteitä 4 viikkoon ennen diagnosointia
- mielenterveyden häiriön oireet ovat alkaneet ennen päihteiden käyttöä
- oireilua on päihteettömien jaksojen aikana
- oireet ovat pitkäkestoisia.
Jos potilas on käyttänyt päihteitä pitkään tai runsaasti, mielenterveyden häiriön luotettava diagnosointi saattaa vaatia huomattavasti pidemmän päihteettömän jakson kuin 4 viikkoa.
Päihdeongelma pitää hoitaa niin, että se ei häiritse terapian tuloksellisuutta.
Vastaa kuntoutussuunnitelmassa seuraaviin kysymyksiin:
- Miten päihdeongelmaa on hoidettu?
- Millaisia tuloksia päihdeongelman hoidolla on saavutettu?
- Miten päihteiden käyttöä tai päihteettömyyttä seurataan?